lauantai 15. maaliskuuta 2014

Olet muutakin kuin mitä syöt

Ystävät, olen tässä vähän pohtinut.

Tai mitäpä sitä vähättelemään. Olen pohtinut paljon ja isoja asioita. Olen paininut niinkin mittavan kysymyksen kanssa kuin miksi. Miksi kirjoitan tätä blogia. Tai pikemminkin, miksi viime aikoina en ole kirjoittanut. Blogin kirjoittaminen on tuntunut työläältä ja, no - turhalta. Miksi haluan kertoa muille, että tätä tein ja tätä söin? Miksi niin moni muukin haluaa? Miksi pelkästään Suomessa on Blogilistan mukaan lähes 15 000 ruoka-aiheista blogia? Miksi?

Ensimmäinen vastaus on yksinkertainen. Ruoka on mahtava asia. Se on paitsi elintärkeä ja meitä kaikkia koskettava, myös herkullinen, elämyksellinen, kansainvälinen, jännittävä ja monipuolinen aihe. Ei ihme, että siitä halutaan kirjoittaa ja keskustella. Kaiken muun hyvän lisäksi ruoka on tällä hetkellä aivan käsittämättömän trendikästä. Vaikka ottaisimme 10 ultratyylikästä tanskalaista muotoilun opiskelijaa, laittaisimme heidät Guggenheimiin treenaamaan crossfittia ja pelaamaan roller derbyä Bastillen tahtiin, kutsuisimme yleisöön Putinin ja Pussy Riotin, pyytäisimme heitä keskustelemaan tasa-arvoisesta avioliittolaista ja tekisimme tästä kaikesta 3D-elokuvan, jonka tuoton lahjoittaisimme lastensairaalalle, emme silti todennäköisesti saisi aikaan mitään ruokaa mielenkiintoisempaa. Ruoka on yksinkertaisesti IN.

Koska ruoka on aiheiden aihe, hain vähän aikaa sitten ruokailmiöitä käsittelevälle kurssille. Hakemuksessa pyydettiin kertomaan, mikä ruokaan liittyvä teema tällä hetkellä kiinnostaa tai häiritsee eniten. Se, mitä kirjoitin hakemukseeni, tiivistää ehkä myös sen, miksi olen kokenut bloggaamisen ongelmallisena viime aikoina.

"--- However, I don’t want to attend the course as a home baker or as a food blogger, but as someone who doesn’t know. There seems to be numerous uncompromising truths about food. Eating well and consciously has become a way to lift oneself above others. Not caring about food is a sign of stupidity. It feels nowadays that instead of being what we eat, we are what the others see us eat. We think we know how we - and everyone around us - should eat, but food being such a complex issue, I think we should be careful with our attitude. I, for one, know very little after all.

All in all, I’m interested in the power of food: environmentally, ecologically and politically. At the moment I’m especially interested in the power food has over people who have a total freedom to choose what they eat. As much as I like to pay attention to food myself, I’m disturbed by the role food has in our culture. Food should have a far more important purpose than just boosting our image."

Niin. Tuntuuko kenestäkään muusta, että ruokaa koskevat valintamme määrittävät meitä enemmän kuin ennen? Vaatteet ei ookkaan enää mun aatteet, vaan se, mitä maitoa käytän ja minkämaalaisia tomaatteja ostan. En todellakaan väitä, etteikö ruokaa koskevilla valinnoilla olisi merkitystä sekä yksilön että yhteisön kannalta. Ehdottomasti on, ja siksi on hienoa, että ruoka kiinnostaa niin paljon.

En kuitenkaan pidä siitä, millainen miinakenttä ruokakaupasta on tullut: miten monella tapaa ihminen voikaan nykyään syödä väärin! Mielestäni meillä harvoilla, joilla on vapaus valita mitä syömme, on myös vastuu olla tekemättä ruoasta ongelmaa - itsellemme tai muille. Ruoka on mahtava, arvokas asia eikä siitä siksi saa tulla keinoa kyykyttää toisia. Raja tiedostamisen ja pätemisen välillä on häilyvä, ja sen yli tulee helposti astuttua. Olen joskus seurannut ruoka-aiheisia keskusteluja, joissa älykkäät ihmiset ovat sortuneet älyttömiin johtopäätöksiin. Markettijauhelihan ostaminen ei tee kenestäkään junttia. Kalapuikkojen paistaminen lapsille ei tarkoita, ettei äiti välittäisi perheensä hyvinvoinnista. Jos ihminen haluaa syödä muroja aamupalaksi viherpirtelön sijaan, kertooko se välttämättä mistään muusta, kuin että henkilö pitää muroista? Kävin syömässä ja nauttimassa ketjuravintolassa, jonka Hesarin ruokakriitikko haukkui pystyyn, enkä silti tunne olevani tyhjäpäinen tuohisuu.

Kirjoitin tämän tekstin lähinnä itselleni. Minä kaipasin muistutusta siitä, mikä ruoassa on oikeasti tärkeää. Ja että on ihan okei olla kokeilematta yhtään uutta reseptiä kahteen kuukauteen. Se tekee minusta ehkä huonon bloggaajan, mutta ei mitään muuta.


Ennen kaikkea halusin jakaa mielestäni tosi hyvän suklaakakun ohjeen. Olin siitä tosi innoissani, mutta en ole vain saanut juttua ulos. Huomasin ajattelevani, että "viittiiks sittenkään, onks tää ohje vähän booring". Ja kuvistakin tuli vähän onnettomat. Plus kakkuun tulee aika paljon valkoista sokeria. Terapiatoimenpiteenä yritän saada kakun ohjeen julkaistua mahdollisimman pian.

Keittiössä soi: Half Moon Run

10 kommenttia:

  1. Aivan älyttömän hyvä teksti. Eipä tähän osaa sanoa oikein muuta kuin, että "niinpä!" "just noin!" ja "aamen!"

    Ps. odotan kakkuohjetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos! Olen iloinen, jos teksti puhutteli. Kakkuakin on ihan kohta luvassa!

      Poista
  2. Mainio teksti! Ja odotan myös kakkuohjetta:) Blogisi ei vieläkään päivity blogilistalle, tai päivittyy mutta blogiasi klikatessa blogia ei löydy.

    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Ilona! En tiedä mikä Blogilistaa vaivaa. Oon poistanut blogin sieltä ja liittänyt uudelleen, ja mulla linkkikin toimii. Ärsyttävää, en tiedä mitä voisin tehdä.

      Poista
  3. Hyvä teksti ja hyvää pohdintaa! Minä blogaan itseäni varten (reseptit talteen + valokuvaamisen ja ruoanlaiton opettelua) ja myös sen vuoksi, että rakkaat ihmiset maapallon toisella puolen voivat seurailla ruokatouhujani silloinkin, kun en ole samassa keittiössä heidän kanssaan. Välillä on tullut pidettyä pidempiäkin taukoja ja alkanut tulla outo huono omatunto, kun en toitotakaan kaikille, mitä mun lautasella just nyt on. Ja välillä sitä on ollut sortumassa jonkin sortin elvistelyyn juurikin ruokavalintojen suhteen. Mutta sitten kun lakkasi välittämästä näistä fiiliksistä niin löytyi ihmeellinen rentous ja hyvä kokkausblogausfiilis. Että eiköhän se siitä :)

    Vaatteet/aatteet -ideologian vaihtuminen "olen mitä syön" tyylisemmäksi risoo toisinaan. Etenkin kun kyseessä on ihmiset, jotka aiemmin ovat kritisoineet terveysintoilijoita yms. Nyt ovat itse elitistisenä ostamassa luomuporkkanoita jotka kelpaavat vain, jos ovat alle 100km päästä. Hohhoijaa..

    VastaaPoista
  4. Kiitos puhuttelevasta tekstistä! Ei haittaa, vaikka blogissasi olisi välillä hiljaista, kun julkaiset sitten tällaisia helmiä. Ruoka on todellakin in. Se on ensi vuonna täällä Milanossa järjestettävän maailmannäyttelynkin teemana: Feeding the planet, energy for life.

    -Helena

    VastaaPoista
  5. Löysin juuri äskettäin blogiisi, ja tämä on aivan mahtava! Olisi vain mukava seurailla tätä Bloglovin'in puolella :) Oletko harkinnut blogisi listaamista sinne?

    VastaaPoista
  6. Halleluuja mikä teksti! Juuri näin!

    VastaaPoista
  7. Hei Terhi! Ihanaa lukea taas juttujasi. Paitsi että kirjoitat mielettömän hyvin ja viihdyttävästi on jutuissasi myös pointti ja piilevä totuus. Oon samoilla linjoilla kanssasi, hahaa viimeviikolla jätin erittäin hyvässä tarjouksessa olevan pakastepizzan kauppaan, koska ajattelin ettei taideopiskelijan kuulu syödä pakastepizzoja (ei edes kiireessä, johon ajattelin sen pakkaseeni ostaa). Siispä ostin porkkanoita, sieniä, yrttejä ja täysjyvä kuskusia. Hyvää siitäkin tuli, mutta kyllä se pakastepizza olisi lohduttanut eräänäkin myöhäisenä iltana kotiin tullessani... Ensi kerralla sitten, tarjouksia taas kyttäämään:)

    Mutta niin, piti vielä sanomani, että blogiasi on mielettömän ihana lukea. Vaikka postaustahti vähän hidastunut onkin, ei se mitään. Ne harvemmin ilmestyvät reseptit tuntuvat sitten entistäkin arvokkaammilta:) Innolla odotan jo sitä suklaakakun reseptiä!

    -Elina

    VastaaPoista
  8. Niin hyvin kirjoitettu! Hear hear :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!